Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäinen kasvu oli vakava ongelma jo ennen koronapandemian puhkeamista. Jo kaksi vuotta jatkunut kriisi on entisestään lisännyt pahoinvointia, ja mielenterveyden ongelmat ovatkin jo yksi nuorten yleisimmistä terveysongelmista. Nuorten on lisäksi arvioitu kärsivän epidemian ja poikkeusolojen seurauksista kaikista eniten. Pirkanmaan hyvinvointialueen on tehtävä määrätietoista työtä, jotta saamme hoidettua kriisin aiheuttamia seurauksia sekä lisättyä lasten ja nuorten hyvinvointia. Mielenterveyskriisin ratkaiseminen vaatii ponnisteluja ja oikeasti vaikuttavia tekoja avun saamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Esimerkiksi terapiatakuu on toteutettava välittömästi!
Pirkanmaan hyvinvointialueen on tehtävä määrätietoista työtä, jotta saamme hoidettua kriisin aiheuttamia seurauksia sekä lisättyä lasten ja nuorten hyvinvointia.
Onnistuaksemme Pirkanmaan hyvinvointialueen on tehtävä tiivistä yhteistyötä myös kuntien varhaiskasvatus-, opetus- ja vapaa-aikapalveluiden kanssa, koska he kohtaavat lapset ja nuoret perheineen arjessa. Kun matalan kynnyksen apu onnistutaan viemään sinne, missä palvelun tarvitsijat ovat, voidaan säästyä pitkiltä ja kalliilta hoitopoluilta. Esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmissa varhaisella tuella ja matalan kynnyksen avulla on suuri merkitys, etteivät ongelmat ehdi kasvamaan enempää.
Koulu olisikin luonteva paikka auttaa mielenterveyden häiriöistä kärsivää nuorta, koska koulu on suuressa osassa nuoren arkea. Esimerkiksi Espoossa on onnistuttu vähentämään nuorten masennusoireita kouluttamalla yläkoulujen oppilashuollon henkilöstöä antamaan interpersoonallista ohjausta eli IPC:tä. Espoossa se toteutettiin keskusteluapuna, jolla pystyttiin varhaisessa vaiheessa puuttumaan nuorten lievien ja keskivaikeiden masennusoireiden hoitoon onnistunein seurauksin. Teimme vastaavasta kokeilusta pari vuotta sitten valtuustoaloitteen yhdessä Soili Uotila-Välimäen kanssa ja tämä voisi olla yksi konkreettinen keino myös Pirkanmaan hyvinvointialueella nopeuttaa nuorten avunsaantia mielenterveyden haasteisiin.
Valitettavasti riittävän ajoissa saadut perustason palvelut eivät ole olleet kunnossa. Se näkyy kasvavina lähetemäärinä erikoissairaanhoitoon sekä Taysin nuorisopsykiatrian vakavana ruuhkautumisena, mistä olemme saaneet lukea paljon myös lehdistä. Lasten- ja nuorisopsykiatrian hoidon tarpeen ruuhkautuminen on saatava haltuun. Aina ajoissakaan annettu apu ei riitä ja silloin osastohoitoa tarvitsevalle lapselle tai nuorelle on löydyttävä hoitopaikka.
Tässä meillä kaikilla, jotka kohtaamme lapsia ja nuoria heidän elämänpolkunsa varrella, on työtä tehtävänä.
Lopulta nämä kaikki keinot, ajoissakin annetut, ovat korjaavia toimenpiteitä. Jotain perusteellista yhteiskunnassamme pitäisi tehdä toisin, jotta pahoinvointia ja mielenterveyden haasteita ei pääsisi nykyisellä tavalla syntymään. Tässä meillä kaikilla, jotka kohtaamme lapsia ja nuoria heidän elämänpolkunsa varrella, on työtä tehtävänä.
